Tänään ei ole siitä paremmaksi mennyt. Ripuli jatkuu, silmissä tuntuu kuin olisi jatkuvasti humalassa, ahdistus on kohonnut, vatsaan sattuu, paha olo, tuntuu etten pysty olemaan muussa kuin makuuasennossa. Älkää toki ihmiset huolestuko. Olen täysin tietoinen, että nämä kaikki asiat liittyvät vieroittumiseen.
Miksi tein tämän? Lopetin sen käytön, kun alkoi tuntua siltä, että saan parhaimman avun terapiasta. Ja lopulta minun kuitenkin täytyy lopettaa niiden käyttö jossain kohtaa. Vaihtoehtoina oli joko asteittain vähentäminen tai kerrasta poikki. Ajattelin että nyt kun on aikaa olla kotona, eikä ole velvollisuutta mihinkään niin kipuilen tämän kaiken turvassa kotona. Oireitani on helpottanut uni, parasetamoli ja liikunta. Kyllä tästä selvitään.
Joskus terapeuttini sanoi, että saan parhaan avun kun olen täysin oma itseni tunteineni ja pelkoineni. Hän ei tätä päätöstä minulle vinkannut vaan tein sen ihan itse. Minulla on sellanen fiilis, että saan terapiasta parhaimman avun kun tunteeni eivät ole lukittuna eikä pelkoni kiven alla. Voin näyttää itsestäni sen hauraimman osan ja näin hän pystyy minua parhaiten auttamaan.
Toki jos oireisiini alkaa tulla "itsetuhoisuus" mikä luetellaan lopettamisoireiden kirjossa, sitten huomaan, että ei ollut oikea hetki lopettaa lääkettä. Palaan lääkkeen pariin samantien jos sellaista ilmenee.
Hyvät asiat lopettamisessa: Seksihalut palanneet, en hikoile enää ämpärikaupalla, itken kuukausien itkut pihalle ja se tuntuu hyvältä, unenlaatu on parantunut. Tunnen myös kehossani, että se haluaa päästä vapaaksi kyseisestä lääkeaineesta, eikä se ole enää niin jumissa. Tuntuu kuin päivä päivältä saisin remmejä auki pakkopaidasta. Vaikka hyvää ne minulle tekivät, mutta eivät ne minun mielenterveyttäni paranna. Terapia sen tekee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti