Olen suurimman osan kesästä viettänyt sängyssä peiton alla, pimeässä makuuhuoneessa, nukkuen. En ole yksinkertaisesti jaksanut tehdä yhtikäs mitään. Mikään ei tunnu mukavalta, mistään en saa sielullista nautintoa. Tuntuu ettei missään olisi edes mitään järkeä. Kaikki tuntuu niin turhalta. "Miksi ryhtyisin kun kuitenkin se menee pieleen." "Mitä hauskaa siinä muka olisi?" "En vain pysty, en jaksa" Mieleni puhuu näin joka päivä. Olen turta ja helvetin väsynyt. Onko se enää elämää? Onko tämä hengitykseni arvoista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti